Tieto kulkee erityyppisten verkkojen, kuten puhelimen, Internetin ja muiden kautta, eri polkuja pitkin. Tätä kutsutaan verkkoreititykseksi. IP-reititys keskittyy datapakettien reittien/polkujen valintaan Internetin eri verkkojen välillä.

Datapaketit kulkevat useiden reitittimien läpi eri verkkojen kautta, kunnes ne saavuttavat määränpäänsä reititysalgoritmia käyttämällä. Algoritmi ottaa huomioon useita tekijöitä, kuten datapaketin koon, määränpään ja otsikon polun määrittämiseksi.

Tässä blogissa keskitymme Internet-protokollan reitittämiseen, tyyppeihin ja erilaisiin reititysprotokolliin, joita käytetään Internetissä datapakettien siirtämiseen verkossa.

Mikä on IP-reititys?

IP-reititys on prosessi, joka lähettää datapaketteja verkon lähettäjältä toisessa verkossa olevalle vastaanottajalle. Se on prosessi, joka auttaa tunnistamaan parhaan mahdollisen reitin tutkimalla kohteen IP-osoitetta. Se määrittää seuraavan hypyn osoitteen, johon tiedot toimitetaan, ja käyttää reititystaulukoita reitin etsimiseen.

Prosessin aikana tiedot reititetään lähdepalvelimelta kohdepalvelimelle käyttämällä eri verkkojen reitittimiä. Reititysprotokollat luovat reititystaulukoita, joita reitittimet käyttävät pakettien siirtämiseen määränpäähänsä.

Kuinka IP-reititys toimii – TCP/IP:n ymmärtäminen?

TCP/IP on Internet Protocol Suite, jota käytetään tiedon lähettämiseen ja vastaanottamiseen Internetissä. Internet-protokolla on joukko sääntöjä ja komentoja, joita verkossa olevat tietokoneet käyttävät viestiessään keskenään. Viestintä löytyy Internet Protocol (IP) ja Transmission Control Protocol (TCP) kautta.

Lähetyksen aikana TCP jakaa tiedon pieniksi paketeiksi määrittäessään verkkoyhteyden. IP puolestaan käsittelee pakettien toimittamista tietokoneelta toiselle reitittimelle. Tämä prosessi tunnetaan Internet-protokollan reitityksenä.

Saavuttuaan määränpäähänsä TCP kokoaa datapaketit takaisin alkuperäiseen muotoonsa, kuten IP-kapselointi.

IP-reititystyypit?

Reititys valitsee optimaalisen tiedonsiirtopolun yhdestä verkon laitteesta toiseen laitteeseen tai palvelimeen. Reititystä on kolmea tyyppiä :

1 Staattinen reititys

Staattisessa reitityksessä meidän on lisättävä reitit manuaalisesti reititystaulukkoon. Tämä tyyppi lisää turvallisuutta, koska vain järjestelmänvalvojalla on pääsy verkkoon. Vastaavasti reitittimien välillä ei käytetä kaistanleveyttä, mikä johtaa nollaan reitityskuluihin reitittimen CPU:lle.

Suuren verkon järjestelmänvalvojien voi kuitenkin olla melko kiireistä määrittää reitit manuaalisesti jokaisessa reitittimessä. Vain topologian hyvin tunteva järjestelmänvalvoja voi lisätä reittejä taulukkoon manuaalisesti.

2 Oletusreititys

Oletusreititys on prosessi, jossa reititin on määritetty lähettämään datapaketteja reitittimeen (hyppy). Sillä ei ole väliä missä verkossa datapaketti on, sillä se lähetetään reitittimelle, jolla on oletusreititys. Sitä käytetään enimmäkseen stub-reitittimissä – reitittimessä, jolla on vain yksi reitti kaikkiin verkkoihin.

3 Dynaaminen reititys

Dynaaminen reititys on automatisoitunut, koska se voi tehdä muutoksia reitteihin automaattisesti reititystaulukon tietojen mukaan. Tämäntyyppinen reititys käyttää useita protokollia määränpäiden tunnistamiseen ja eri reittejä niiden saavuttamiseksi. Kuten dynaamiset IP-osoitteet, se muuttuu usein.

Joitakin esimerkkejä dynaamisesta reitityksestä ovat OSPF ja RIP. Parasta tämäntyyppisessä reitityksessä on, että jos yksi reitti on valmis, se tekee automaattisesti muutoksia reitille. Siksi se sopii parhaiten verkon tehokkaimman reitin valitsemiseen, ja se on myös helppo määrittää.

Jos puhumme haitoista, se kuluttaa paljon enemmän kaistanleveyttä verrattuna muihin reitittimiin eri reitittimien kanssa viestimiseen. Se on myös vähemmän turvallinen verrattuna staattiseen reititykseen, jossa syöttö tapahtuu manuaalisesti.

Mitkä ovat reititysprotokollan päätyypit?

Reititykseen käytetään erilaisia protokollia. Reititysprotokollaa käytetään tietopakettien verkkopolkujen tunnistamiseen. Seuraavassa on joitain yleisimmin käytettyjä reitityksessä käytettyjä protokollia.

IP

Internet-protokollaa (IP) käytetään määrittämään kunkin datapaketin alkuperä ja kohde. Reitittimet tarkistavat datapakettien IP-osoitteet tunnistaakseen verkkopolun ja minne ne lähetetään.

OSPF

OSPF tai Open Shortest Path First -protokollaa käyttävät reitittimet tunnistamaan lyhyimmät ja nopeimmat reitit datapakettien lähettämiseksi lopulliseen määränpäähänsä.

LEPÄÄ RAUHASSA

RIP tai Router Information Protocol käyttää hyppylaskua tunnistaakseen datapaketin lyhimmän polun eri verkkojen välillä. Hyppymäärä kertoo reitittimien kokonaismäärän, jonka datapaketti kulkee määränpäähänsä. Kun datapaketti siirtyy verkosta toiseen, sitä kutsutaan hyppyksi.

EIGRP

EIGRP tai Enhanced Interior Gateway Routing Protocol pidetään tehokkaampana ja uudempana reititysprotokollana. Se on parannettu vektoriprotokolla, joka säilyttää yksityiskohtaisen kopion viereisten reitittimien reititystaulukoista. Tällä tavalla, jos se ei löydä datapaketin kohdetta, se voi käyttää muiden reitittimien taulukoita, kunnes reitti löytyy.

ON-ON

IS-IS (Intermediate System – Intermediate System) -protokollaa käytetään reititystietojen levittämiseen yhden autonomisen järjestelmän kautta verkossa. Kuten EIGRP, tämä protokolla vaihtaa tietoja muiden AS:n reitittimien kanssa, joten jokaisella reitittimellä on täydellinen kuva järjestelmästä löytääkseen helpon reitin datapaketin määränpäähän.

BGP

BGP:tä tai Border Gateway Protocolia käytetään tunnistamaan, mitkä verkot hallitsevat mitä IP-osoitteita ja mitkä verkot ovat yhteydessä toisiinsa. Se on dynaaminen reititysprotokolla, ja verkot, jotka tekevät BGP-ilmoituksia, tunnetaan autonomisina järjestelminä. Autonomiset järjestelmät (AS) ovat verkkoja, jotka muodostavat Internetin.

IP-reitityksen edut

Reititys on prosessi, joka varmistaa, että datapaketit reititetään sopivalta reitiltä lähteestä määränpäähän. Joitakin reitityksen perusetuja ovat:

Vakaus
Vankka verkko
Päivitetty verkkopolkujen dynaaminen reititys
Se pitää tiedot turvassa lähetyksen aikana

UKK

Jos käytät Windows-käyttöjärjestelmää, IP-reititys on ehkä otettava käyttöön, jotta voit määrittää staattiset reititystaulukot ROUTE.EXE-tiedoston avulla. Se on prosessi, jonka avulla tietosi siirtyvät useiden verkossa olevien tietokoneiden kautta yhden laitteen sijaan. Muista kuitenkin, että Windowsissa reititys on oletuksena poistettu käytöstä.

No IP routing on komento, joka poistaa reitityksen käytöstä reitittimessä ja toimii IP-pääteisäntänä IP-pakettien siirrossa. Voit myös ottaa reitityksen käyttöön laitteellasi yksinkertaisilla komennoilla.

IP-välitys on prosessi, jota käytetään määrittämään, mihin polkuun datapaketti voidaan lähettää. Se tunnetaan myös nimellä Internet-reititys, ja prosessi käyttää reititystietoja tehdäkseen päätöksiä datapoluista eri verkkojen kautta. Nämä verkot ovat erillään toisistaan.

Yhteenveto

IP-reititys on prosessi, jossa määritetään datapaketin siirtopolku. Se auttaa tietoja navigoimaan verkossa tietokoneelta toiselle. Reititys varmistaa, että lähetetty data saavuttaa määränpäänsä nopeimmalla ja tehokkaimmalla tavalla. Tässä blogissa olemme selostaneet erityyppisiä reitityksiä ja reititysprotokollia, joita käytetään lähetyksessä. Jos sinulla on kysyttävää, kerro meille alla olevissa kommenteissa.